09- Joulun taikaa

                                                                          ***
Tunnelma musiikkia TÄSTÄ

Bea kertoo:

 Heräsin pikkuveljeni Benin huutoon. >>Eikä, taas se herätti mut<< mietin noustessani sängystä ylös. Juoksin ikkunan luokse innoissani. Yöllä oli tullut ainakin metri lunta. Katseltuani hetken ikkunasta tajusin mikä päivä tänään on ''NYT ON JOULU!'' huuhdahdin innokkaasti. Tänään he lähtisivät talviriehaan koko perhe, paitsi Ben jäisi kotiin. Illalla taas setä ja täti, sekä jotkut muut äitin ja isän kaverit tulisi tänne viettämään joulua ja avaamaan lahjoja.

 Juoksin vihreässä pyjamassani keittiöön jossa äiti hääräsi. ''Huomenta äiti'' sanoin hymyillen kuin Naantalin aurinko. ''Huomenta kulta'' äiti vastasi. Yhtäkkiä kun söin äitiä alkoi sattua mahaan ja oksettaa. >>Toivottavasti äitillä on kaikki okei<< ajattelin huolissani.

 En ehtinyt edes silmiä räpäyttää kun äiti juoksi vessaan oksentamaan. >>Toivottavasti äiti ei ole kipeä nyt kun on joulu ja meidän piti mennä riehaankin<< mietiskelin syödessäni.

 Heti kun olin syönyt laitoin astiat pesukoneeseen ja juoksin vaihtamaan pyjaman ulkovaatteisiin.

 Ei kestänyt kuin muutama minuutti niin juoksin ulos talosta pihalle leikkimään. Lunta oli niin paljon että saappaitani ei melkein enään erottunut lumihangesta.

 Kellahdin lumihankeen ja aloin tekemään lumienkeliä. Tunsin kylmän lumen ihoani vasten ja nautin lumen pehmoisuudesta. Tehtyäni ainakin miljoona lumienkeliä nousin ylös hangesta.

 Halusin tehdä kovasti lumiukon, niinpä aloitin  rakentamisen. ''KOHTA LÄHDETÄÄN BEA!'' kuului sisältä, se oli isäni. Kuten aijemmin mainitsinkin olimme lähdössä talviriehaan isän ja äitin kanssa.

 Pian lastenhoitaja saapui ja me pystyimme lähtemään. Menimme kävellen, koska rieha oli melkein naapurissa. Juoksin isän ja äitini perässä.

 Ensinmäisenä vierailimme valokuvauskojussa, että saisimme muiston vierailustamme. Kuvaaja käski minut lattialle istumaan. Isä ja äiti taas pistettiin seisomaan minun taakse.

 Kun kuvanotto oli ohi lähdimme luistelemaan talviriehan luistinradalle. Tämä oli ensinmäinen kerta kun luistelin, joten luistelin aivan reunassa ja kaatuilin vähän väliä. Äidilläkään ei näyttänyt menevän kauhean hyvin jäällä. Isä oli lähtenyt kokeilemaan lumilautailua.

 Oli lounas aika ja päätimme syödä talviriehan kioskeissa myytäviä herkkuja. Juomisiksi äiti tilasi isälle ja itselleen kahvit ja minulle kaakaon. Ruuaksi söimme sienisoppaa. Sen jälkeen olikin aika lähteä kotiin valmistautumaan iltaa varten. Lastenvahdille maksettiin ja aloimme etsiä missä Ben oli.

 ''ÄITII BEN ON TÄÄLLÄ'' huusin tultuani huoneeseeni. Äiti tuli huoneseen ja henkäisi kauhistuneena ''VOI LUOJA BEN!'' isäkin tuli paikalle ja meni Benin luokse. ''Mennään sairalaan'' isä sanoi.  Minun oli jäätävä kotiin jos joku vieraista sattuisi tulemaan etuajassa. Ei kestänyt kuin puoli tuntia kun äiti ja isä palasivat iloinen Ben mukanaan. ''No mitä lääkärit sanoi?'' kyselin uteliaana vahemmiltani. Ben oli saanut jonkun sairaskohtauksen, mutta on nyt ihan kunnossa, äiti sanoi helpottuneen kuuloisena. ''EMME TODELLAKAAN OTA TÄSTÄ FIRIMASTA ENÄÄN KETÄÄN. TEIDÄN VASTUUTTOMAN TEININNE TAKIA POIKAMME OLISI VOINUT KUOLLA!'' isä huusi puhelimeen.

 Äitiä väsytti hirveästi joten isä käski äitiä ottamaan torkut ennen juhlien alkua. Olin huolissani äitistä. Äiti oksenteli ja tämä oli tavallista väsyneempi. ''Isä onhan äiti terve?'' kysyin varovasti isältä. ''Tottakai miksi sinä tuollaista kyselet?'' isä kysyi kummissaan. ''Mietin vaan...''  vastasin hiljaisella äänellä.
                                                                     ***

 Kello oli 19:30 kun vieraat saapuivat. Isä ja äiti olivat kääntäneet sohvan niin että se osoitti toiseen suuntaan. Olimme laittaneet lilan maton lattialle johon kaikki laittoi lahjapakettejaan. Oli isoja ja pieniä punaisia, sinisiä, pekonikuosisia..

 Osa vieraista oli tuonut mukanaan tuliaisiksi ruokaa. Riensin heti kevätkääryleiden kimppuun, sillä niissä ei ollut lihaa. Ellette muista olen kasvissyöjä.

 Päätin jutella setäni kanssa, koska olin viimeksi nähnyt tuon kun olin vasta kaksi vuotias. Juttelin hetken hänen kanssaan ennenkuin kuulin isäni sanovan että oli lahjojen avauksen aika.

 Minä sain kunnian olla ensinmäinen, se oli sedältä ja tädiltä. En oikein pitänyt lahjasta. Se oli sammakko-pehmolelu. Mutta en sanonut mitään ja esitin tyytyväistä.

 Seuraavaksi oli tätini vuoro avata lahjansa hänkään ei tainnut pitää siitä.

 Olin onnellinen äitini puolesta, sillä hän sai mieluisan lahjan. Paketista paljastui mistelinoksa punaisella rusetilla. Sen jälkeen äiti kiihruhti taas vessaan.

 Melkein kaikki paketit olivat jo avattu kun koitti jälleen vuoroni, Tämä oli viimeinen minulle tarkoitettu paketti ja se oli isältä ja äidiltä. ''EIKÄ, OMA POLKUPYÖRÄ!'' hihkuin ja pompin taputtaen innosta. Olin toivonut juuri tälläistä pyörää. >>En malta odottaa että lumet sulaa ja tulee kevät että voin pyöräillä<< ajattelin
                                                                       ***
Amanda kertoo:

 Kuten olin arvellut olin raskaana. En ollut maininnut kellekkään koska pelkäsin etten olisikaan, mutta nyt tekemäni testin perusteella olin raskaana. Vaihdoin äkkiä lilaan kesämekkoon, koska normaali vaatteet tuntuivat jo liian jäykiltä. Aijoin keroa Calvinille heti huomenna.

 Olimme ripustaneet mistelin oksan käytävän kattoon Calvinin kanssa. ''Kuule Calvin, meidän pitäisi varmaan kunnioittaa enemmän perinteitä, jos tiedät mitä tarkoitan?'' sanoin flirttailevasti osoittaen mistelinoksaa. ''Tietysti'' Calvin sanoi ja suutelimme mistelinoksan alla.

 Vieraat olivat lähteneet ja Calvin ja Bea söivät illallista. ''Hyvää yötä isä'' Bea tokaisi noustessaan pöydästä. ''Öitä porkkanaiseni'' Calvin sanoi hymyillen. ''ISÄ! Älä kutsu mua porkkanaiseksesi'' kuulin Bean sanovan kiukkuisesti. Calvin oli alkanut kutsua Beaa ''porkkanaisekseen'' koska Bean hiukset olivat oranssit kuin porkkana ja Bean vaatteet vihreät.

Pian talon valtasi syvä hiljaisuus kun valot sammuivat ja koko perhe meni nukkumaan.
                                                                       ***
Hyvää myöhäistä joulua! toivottaa Stonen perhe :D. Jotenkin koomista että meillä loppuu joulun aika ja simssini viettää nyt joulua. :-D Tää osa oli siitä hieman erilainen, et suurin osa  kerrottiin Bean näkökulmasta. Oli hauskaa kirjoittaa lapsen näkökulmasta välillä. Jatkan kyllä Amandalla, sillä tapani on kirjoittaa aina perijällä, eli jos Bea perii niin kirjoitan hänellä. Kun taas jos Ben perii niin Benin näkökulmasta. Lapsia on kuitenkin vielä tulossa, eli ei ole vielä se vaihe kun mietitään perijää. ;) Risut ja ruusut tuonne kommentteihin tai boxsiin :))


T: Sanju ja Amanda