10- Mielikuvituskaveri

                                                                              ***

 Arki sujui tavalliseen tapaan. En ollut kertonut raskaudesta vielä kenellekkään, mutta tänä iltana aijoin kertoa Calvinille.

Olin hieman huolissani Beasta, sillä hän kiven kovaa väitti että hänen nukkensa Hellis oli elävä nukke joka näyttäytyi elävässä muodossa vain hänelle. Huomasin usein miten Bea puhui itsekseen. Kun kysyin kelle hän puhui, tämä sanoi juttelevansa Hellikselle. Calvin taas ei ollut huolissaan, sillä hänellä oli ollut myös mielikuvituskavereita pienenä, se kuulemma kuuluu asiaan.

 ''ÄITII, ISÄÄ!  VESSANPÖNTTÖ VUOTAA TAAS!'' kuului Bean turhautunut ääni. ''Anna kun mä hoidan'' sanoin ennen kun Calvin ehti edes aloittaa väittelyä siitä että vessanpöntön avaaminen olisi miesten hommaa.

 Myös pikku Benille piti opettaa elämän perustaitoja. Ben ei ollut todellakaan yhtä nopea oppimaan kun Bea oli ollut.

 Eräänä iltana sain puhelun Calvinin veljeltä. Hän halusi tavata minut Show-puistossa ja jutella kanssani. Paljastui että Calvinin veli oli myöskin aloittamassa uraa ruuanlaiton parissa ja halusi vinkkejä. Minusta oli mukavaa että nyt minulla oli joku jonka kanssa höpistä ruuanlaitosta.

 Kun tulin kotiin löysin Benin leikkimästä nukkekodilla Bean huoneesta. ''BEN EI SAA SYÖDÄ NUKKEJA!'' toruin tuota kun näin tuon ahmivan erään nuken päätä. Seuraavaksi kuulin miten Calvin tuli kotiin. >>Nyt on aika<< ajattelin.

 Pyysin Calvinia lasten huoneeseen juttelemaan. ''Kuule Calvin nyt on niin että olen raskaana'' sanoin. ''Jep niin mä vähän arvelin kun on nuo tutut raskausvaatteet ja olet pyöristynyt hieman'' mieheni sanoi nauhrahtaen. ''Milloin ajattelit kertoa Bealle?'' Calvin tokaisi heti perään hieman vakavammalla äänellä. ''Huomenna...'' vastasin. ''Okei kerrotaan yhdessä kun minullakin on vapaata huomenna'' Calvin vastasi rohkaisevasti.

 Valitettavasti näin ei kuitenkaan käynyt. Calvinin oli pakko lähteä kaupungin talolle, sillä joku oli valmiina paljastamaan Calvinille jymy jutun.

 Samoihin aikoihin kun Calvin lähti, Bea söi aamiaiseksi joulujuhliimme tuotuja kevätkääryleitä.

Bea oli todella avulias tyttö sillä tämä auttoi kotitöissä pyytämättäkin. Bea tiesi että minulla ja Calvinilla oli paljon tekemistä, joten Bea auttoi siivoamisessa usein.

 Raskauteni näkyi jo aika selvästi joten oli hyvä aika kertoa Bealle. ''BEAA, TULE KEITTIÖÖN, MINULLA ON ASIAA!'' Huusin keittiöstä. ''SELVÄ ÄITI!'' kuului Bean makuuhuneesta.

 ''Kuule Bea nyt on käynyt niin että sinä saat joko pikkusiskon tai veljen'' sanoin Bealle varovasti. >>Toivottavasti tämä ottaa asian hyvin<< toivoin mielessäni.

 ''Ihanko totta? Kivaa toivottavasti se on tyttö!'' Bea sanoi innostuneena. Olin onnellinen että tyttö otti asian näinkin hyvin.

 ''Saanko kokeilla massua?'' Bea kysyi varovasti minulta. ''Tottakai'' sanoin hymyillen ja katsoin kun Bea innoissaan tervehti vatsaasukkia.
                                                                              ***

 Viikot kuluivat ja vatsani kasvoi. Bea oli kyllä mielikuvitus-rikas tyttö ja tuon lempileikkejä olikin prinsessaleikit. Silloin hän pukeutui viittaan ja pahvikruunuunja laittoi koruja. Bea rakasti johtaa ruokapöytäkeskusteluja, vaikka ei ketään muita ollutkaan pöydän ääressä. Olin kyllä kieltänyt tyttöä seisomasta tuoleilla koska pelkäsin hänen putoavan tuolilta ja satuttavansa itsensä.

 ''Bea, tule alas sieltä tuolilta! Sitä paitsi täältä tulee lempiohjelmasi, herra pupu'' sanoin.

 Pian Bea kipitti kiltisti viereeni sohvalle ja katsoimme yhdessä piirettyjä.

 Kun me katsoimme piirettyjä Calvin laittoi Benin päiväunille.

 Kun Ben oli nukahtanut Calvin meni kirjoittamaan juttua kaupungintalosta.

 Bean lastenohjelmat olivat loppuneet ja minun ohjelmat alkamassa, nimittäin Master Chef Simslandia. Ohjelmassa simit kilpailivat ruuanlaitossa ja joka jakson lopussa tuomarit tiputtivat yhden kilpailijan pois. ''Noilla alkaa olla kiire'' Bea tokaisi. ''Niinpä, toivottavasti suosikkini pääsee jatkoon'' totesin. Tämä mustahiuksinen nainen oli kotoisin Shang Simlatasta asti.

 Tuomareita oli kolme. Ensimmäinen oli vanha rouva, joka on kuuluisa ruokakirjailija. Sitten mailmankuulu ruokarvostelija. Ja lopuksi suurta ravintolaketjua pyörittävä nuori nainen. Suosikkini pääsi kun pääsikin jatkoon.

 Olimme hankkineet kävelytuolin, jotta Ben voisi opetella itsenäisesti kävelemään.

 Bea ei oikein tykännyt siitä että Ben pureskeli hänen lelujaan, varsinkin kun nukkekoti oli yksi hänen lemppareitaan.

 Vaikka Calvin oli mestaritason kirjoittaja hänen karismataitonsa ei ollut kovin hyvät. Siksi Calvinin oli puhuttava vessanpeilille välillä, jopa tunti ennenkuin oli harjoitellut tarpeeksi.

 Sitten eräänä iltana se tapahtui, nimittäin synnytykseni käynnistyi. ''Calvin lapsivesi meni!'' ähkäisin pidellen vatsaani. ''MITÄÄÄ!EIHÄN SEN VIELÄ PITÄNYT SYNTYÄ, VAI PITIKÖ?!'' Calvin piteli päätään paniikissa. ''Bea, mene sinä nukkumaan niin vien äitisi sairaalaan. Sä varmaan pärjäät täällä sen aikaa?'' Calvin kysyi ja Bea nyökkäsi ja juoksi huoneeseensa.

 Niin me saavuimme  sairaalalle. Calvin oli ottanut Benin mukaan, koska hänhän ei enään lastenvahtia palkkaisi.

Ei kestänyt kauvaa kun uusi lapsi syntyi mailmaan. Bean toive ei valitettavasti toteutunut, sillä saimme pojan jonka nimesimme Bartiksi. Bartin horoskooppi oli Neitsyt.

Bartin luonne on:
- Nero
- Ystävällinen

Niinpä suuntasimme uusi poikalapsi mukanamme kotiin.
                                                                         
                                                                         ***
Sainpas tän osan kirjoitettua :D Tässä blogaamisessa ja niitten seuraamisests on nyt ollut vähän taukoa kun irl elämäs on ollu kaikkee muuta. Muutenkin olen ollut vähän koneella kun sain joululahjaksi Ipadin. ^3^ Mut joo.... Jättäkää Risut&Ruusut tonne kommentteihin tai Cboxiin ;)

T: Sanju ja Amanda

09- Joulun taikaa

                                                                          ***
Tunnelma musiikkia TÄSTÄ

Bea kertoo:

 Heräsin pikkuveljeni Benin huutoon. >>Eikä, taas se herätti mut<< mietin noustessani sängystä ylös. Juoksin ikkunan luokse innoissani. Yöllä oli tullut ainakin metri lunta. Katseltuani hetken ikkunasta tajusin mikä päivä tänään on ''NYT ON JOULU!'' huuhdahdin innokkaasti. Tänään he lähtisivät talviriehaan koko perhe, paitsi Ben jäisi kotiin. Illalla taas setä ja täti, sekä jotkut muut äitin ja isän kaverit tulisi tänne viettämään joulua ja avaamaan lahjoja.

 Juoksin vihreässä pyjamassani keittiöön jossa äiti hääräsi. ''Huomenta äiti'' sanoin hymyillen kuin Naantalin aurinko. ''Huomenta kulta'' äiti vastasi. Yhtäkkiä kun söin äitiä alkoi sattua mahaan ja oksettaa. >>Toivottavasti äitillä on kaikki okei<< ajattelin huolissani.

 En ehtinyt edes silmiä räpäyttää kun äiti juoksi vessaan oksentamaan. >>Toivottavasti äiti ei ole kipeä nyt kun on joulu ja meidän piti mennä riehaankin<< mietiskelin syödessäni.

 Heti kun olin syönyt laitoin astiat pesukoneeseen ja juoksin vaihtamaan pyjaman ulkovaatteisiin.

 Ei kestänyt kuin muutama minuutti niin juoksin ulos talosta pihalle leikkimään. Lunta oli niin paljon että saappaitani ei melkein enään erottunut lumihangesta.

 Kellahdin lumihankeen ja aloin tekemään lumienkeliä. Tunsin kylmän lumen ihoani vasten ja nautin lumen pehmoisuudesta. Tehtyäni ainakin miljoona lumienkeliä nousin ylös hangesta.

 Halusin tehdä kovasti lumiukon, niinpä aloitin  rakentamisen. ''KOHTA LÄHDETÄÄN BEA!'' kuului sisältä, se oli isäni. Kuten aijemmin mainitsinkin olimme lähdössä talviriehaan isän ja äitin kanssa.

 Pian lastenhoitaja saapui ja me pystyimme lähtemään. Menimme kävellen, koska rieha oli melkein naapurissa. Juoksin isän ja äitini perässä.

 Ensinmäisenä vierailimme valokuvauskojussa, että saisimme muiston vierailustamme. Kuvaaja käski minut lattialle istumaan. Isä ja äiti taas pistettiin seisomaan minun taakse.

 Kun kuvanotto oli ohi lähdimme luistelemaan talviriehan luistinradalle. Tämä oli ensinmäinen kerta kun luistelin, joten luistelin aivan reunassa ja kaatuilin vähän väliä. Äidilläkään ei näyttänyt menevän kauhean hyvin jäällä. Isä oli lähtenyt kokeilemaan lumilautailua.

 Oli lounas aika ja päätimme syödä talviriehan kioskeissa myytäviä herkkuja. Juomisiksi äiti tilasi isälle ja itselleen kahvit ja minulle kaakaon. Ruuaksi söimme sienisoppaa. Sen jälkeen olikin aika lähteä kotiin valmistautumaan iltaa varten. Lastenvahdille maksettiin ja aloimme etsiä missä Ben oli.

 ''ÄITII BEN ON TÄÄLLÄ'' huusin tultuani huoneeseeni. Äiti tuli huoneseen ja henkäisi kauhistuneena ''VOI LUOJA BEN!'' isäkin tuli paikalle ja meni Benin luokse. ''Mennään sairalaan'' isä sanoi.  Minun oli jäätävä kotiin jos joku vieraista sattuisi tulemaan etuajassa. Ei kestänyt kuin puoli tuntia kun äiti ja isä palasivat iloinen Ben mukanaan. ''No mitä lääkärit sanoi?'' kyselin uteliaana vahemmiltani. Ben oli saanut jonkun sairaskohtauksen, mutta on nyt ihan kunnossa, äiti sanoi helpottuneen kuuloisena. ''EMME TODELLAKAAN OTA TÄSTÄ FIRIMASTA ENÄÄN KETÄÄN. TEIDÄN VASTUUTTOMAN TEININNE TAKIA POIKAMME OLISI VOINUT KUOLLA!'' isä huusi puhelimeen.

 Äitiä väsytti hirveästi joten isä käski äitiä ottamaan torkut ennen juhlien alkua. Olin huolissani äitistä. Äiti oksenteli ja tämä oli tavallista väsyneempi. ''Isä onhan äiti terve?'' kysyin varovasti isältä. ''Tottakai miksi sinä tuollaista kyselet?'' isä kysyi kummissaan. ''Mietin vaan...''  vastasin hiljaisella äänellä.
                                                                     ***

 Kello oli 19:30 kun vieraat saapuivat. Isä ja äiti olivat kääntäneet sohvan niin että se osoitti toiseen suuntaan. Olimme laittaneet lilan maton lattialle johon kaikki laittoi lahjapakettejaan. Oli isoja ja pieniä punaisia, sinisiä, pekonikuosisia..

 Osa vieraista oli tuonut mukanaan tuliaisiksi ruokaa. Riensin heti kevätkääryleiden kimppuun, sillä niissä ei ollut lihaa. Ellette muista olen kasvissyöjä.

 Päätin jutella setäni kanssa, koska olin viimeksi nähnyt tuon kun olin vasta kaksi vuotias. Juttelin hetken hänen kanssaan ennenkuin kuulin isäni sanovan että oli lahjojen avauksen aika.

 Minä sain kunnian olla ensinmäinen, se oli sedältä ja tädiltä. En oikein pitänyt lahjasta. Se oli sammakko-pehmolelu. Mutta en sanonut mitään ja esitin tyytyväistä.

 Seuraavaksi oli tätini vuoro avata lahjansa hänkään ei tainnut pitää siitä.

 Olin onnellinen äitini puolesta, sillä hän sai mieluisan lahjan. Paketista paljastui mistelinoksa punaisella rusetilla. Sen jälkeen äiti kiihruhti taas vessaan.

 Melkein kaikki paketit olivat jo avattu kun koitti jälleen vuoroni, Tämä oli viimeinen minulle tarkoitettu paketti ja se oli isältä ja äidiltä. ''EIKÄ, OMA POLKUPYÖRÄ!'' hihkuin ja pompin taputtaen innosta. Olin toivonut juuri tälläistä pyörää. >>En malta odottaa että lumet sulaa ja tulee kevät että voin pyöräillä<< ajattelin
                                                                       ***
Amanda kertoo:

 Kuten olin arvellut olin raskaana. En ollut maininnut kellekkään koska pelkäsin etten olisikaan, mutta nyt tekemäni testin perusteella olin raskaana. Vaihdoin äkkiä lilaan kesämekkoon, koska normaali vaatteet tuntuivat jo liian jäykiltä. Aijoin keroa Calvinille heti huomenna.

 Olimme ripustaneet mistelin oksan käytävän kattoon Calvinin kanssa. ''Kuule Calvin, meidän pitäisi varmaan kunnioittaa enemmän perinteitä, jos tiedät mitä tarkoitan?'' sanoin flirttailevasti osoittaen mistelinoksaa. ''Tietysti'' Calvin sanoi ja suutelimme mistelinoksan alla.

 Vieraat olivat lähteneet ja Calvin ja Bea söivät illallista. ''Hyvää yötä isä'' Bea tokaisi noustessaan pöydästä. ''Öitä porkkanaiseni'' Calvin sanoi hymyillen. ''ISÄ! Älä kutsu mua porkkanaiseksesi'' kuulin Bean sanovan kiukkuisesti. Calvin oli alkanut kutsua Beaa ''porkkanaisekseen'' koska Bean hiukset olivat oranssit kuin porkkana ja Bean vaatteet vihreät.

Pian talon valtasi syvä hiljaisuus kun valot sammuivat ja koko perhe meni nukkumaan.
                                                                       ***
Hyvää myöhäistä joulua! toivottaa Stonen perhe :D. Jotenkin koomista että meillä loppuu joulun aika ja simssini viettää nyt joulua. :-D Tää osa oli siitä hieman erilainen, et suurin osa  kerrottiin Bean näkökulmasta. Oli hauskaa kirjoittaa lapsen näkökulmasta välillä. Jatkan kyllä Amandalla, sillä tapani on kirjoittaa aina perijällä, eli jos Bea perii niin kirjoitan hänellä. Kun taas jos Ben perii niin Benin näkökulmasta. Lapsia on kuitenkin vielä tulossa, eli ei ole vielä se vaihe kun mietitään perijää. ;) Risut ja ruusut tuonne kommentteihin tai boxsiin :))


T: Sanju ja Amanda