05- Nyyttikestit

                                                                        ***

 Kun saavuimme kotiin sairaalasta oli jo myöhä. En voinut pitää näppejäni erossa tuosta pienestä tytöstä.

 Sillä väliin kun minä laitoin Beaa nukkumaan, Calvin teki meille illallista.

 Laskin Bean varovasti kehtoon ja silitin tuon päätä. ''Nuku hyvin kulta''  sanoin. En millään olisi malttanut jättää tuota pientä simiä yksin.

 Palasin keittiöön, jossa Calvin oli jo saanutkin illallisen valmiiksi. Otimme molemmat lautasellisen syksynsalaattia ja söimme sen kaikessa hiljaisuudessa.

 Hiivimme hiljaa makuhuoneseen ettei Bea heräisi. Pian mekin olimme käyneet maate.
                                                                    ***

 Bea oli oikea isin tyttö. Calvin ei voinut olla hetkeäkään erossa pikku tyttärestään. Veikkasin että Calvinista tulisi hieman ylisuojeleva Beaa kohtaan siinä vaiheessa kun tyttö olisi teini-ikäinen ja pojat alkaisivat kiinostaa.

 Bea oli todella kiltti vauva. Bea itki harvoin mutta sillon kun itki, niin hän itki lujaa. Pörräsimme kokoajan tuon pienen simin ympärillä.

 Bea oli saanut joltain kaukaiselta sukulaiselta oudon nuken jonka olisin halunnut heittää pois, mutta Bea oli kovin  tykästynyt tähän, joten päätimme että se saisi jäädä.

 Vaikka häistämme oli pian jo vuosi aikaa, saimme edelleen joltain Calvinin tutuilta hää-lahjoja. Myimme kaikki ja saimme siitä hieman lisää rahaa.

 Vauvakeinua tuli paljon käytettyä, sillä Bea rakasti siinä kiikkumista. Bea saattoi jopa olla tunteja keinussa ilman huutoa.

 Oli taas uusi aamu, mutta tämä päivä olisi erilainen, sillä tänään oli Pelottelu päivä. ''Kulta, mä mietin just et me voitas järkätä nyyttärit. Saatais ilmaista sapuskaa ja voitas esitellä Bea'' Calvin ehdotti aamiais pöydässä. ''Kyllä se vaan mulle sopii'' sanoin hymyillen.

 Aamiaisen jälkeen aloin siivoamaan ja Calvin taas kavoi kännykkänsä esille. ''Hei mä ja Amanda kutsutaan teidät nyyttikesteihin tänään klo. 18:00'' Calvin tekstasi vieraille

 Siivottuani lähdin syysriehaan.  Koska asuimme niin lähellä, minä juoksin koko matkan.
>>Saanpa ainakin vähän raskauskiloja pois<< ajattelin.

 Syysriehassa nimittäin oli kurpitsoja jota kuka tahansa sai ottaa mukaansa ilmaiseksi. Niinpä noukin pari mukaani.

 Yhtäkkiä alkoi kuitenkin kova ukkonen ja vesisade, joten lähdin kurpitsojen kanssa kotia kohti. >>Onneksi otin sateenvarjoni<< ajattelin juostessani vesisateessa..

 Olisin kovasti halunnut tehdä kurpitsapiirasta nyyttikesteillemme, mutta taitoni ei olisi riittänyt siihen. >>No ensi Pelottelupäivänä sitten<<  ajattelin. Meillä alkoi tulla jo pikkaisen kiire juhla valmistelujen kanssa. Niinpä aloitimme Calvinin kanssa kurpitsojen kaivertamisen. Koska keittiössä ei ollut kovin paljon tilaa, niin Calvinin oli mentävä kylpyhuoneseen kaivertamaan omansa.

  Pian kaksi perinteistä kurpitsalyhytyä koristi talomme pientä etupihaa.

 Päätin vilkaista miten Bea pärjäili. Sydämmeni oli sulaa kun näin miten Bea nukkui vauva -kiikussa karhununta.

 Pian vieraita alkoi saapua ovista ja ikkunoista. Olimme kutsunet Calvinin sukulisia ja ystäviä. Olimme kutsuneet myös minun kolleegoitani ja pomoni.

 Pomollani oli pällään valkoinen läysä paita ja ruutukuvioiset löysät housut. Tervehdin ystävällisesti pomoani ja juttelimme hetken.

 Valitettavasti emme tulleet juttuun kovin hyvin, sillä kun aloin kyselemään onko tällä lapsia tai aikooko tämä hankkia lapsia, tämä närkästyi. ''Hyi, en todellakaan haluaisi kakanhajuisia pikku hirviöitä hienoon keittiööni. Sinulle sopiikin kun sinulla on näin köyhä keittiökin''. Huomasin heti että hän oli lastenvastainen.

 Loukkaanuin tuon sanoista, mutta vedin henkeä ja laskin hiljaa mielessäni kymmeneen.               >>1..2..3..4..5..6..7..8..9..10<< ajattelin. Vaihdoin nopeasti puheen aihetta sopua hieroakseni. ''Mitä töihin kuuluu?'' kysyin pomoltani.

 ''Ihan hyväähän sinne..Anne on jäämässä eläkkeelle ja hirvee hulabaloo löytää uusi assistentti Siirin tilalle'' tuo pälpätti minulle. Päätin vain kuunnella kiltisti ja nyökätä sopivin väliajoin.

 Pian kuului kovaäänistä itkua ja Calvin säntäsi heti paikalle. Myös yksi Calvinin tuttu oli Bean huoneessa istumassa nojatuolissa. ''Tuliko isin pikku prinsesalle ikävä isiä ja äitiä?'' Calvin leperteli Bealle. ''Nauti vielä kun ne ovat pieniä, teineinä ne ovat mahdottomia'' Calvinin tuttu sanoi. Pian olikin aika sanoa hyvästit vieraille, sillä juhlat olivat ohi.

 Kun kaikki vieraat olivat lähtenet, päätimme järjestää hieman omaa aikaa. ''Kuule Calvin, eikö olisi ihanaa jos lapsilla ei olisi paljoa ikäeroa? Sinä kuitenkin haluat lisää lapsia, eikö niin?'' kysyin hymyillen. ''Tottakai haluan lisää lapsia, unelmanihan on olla 5-lapsen isä'' Calvin vastasi lempeästi. ''No eiköhän sitten yritetä'' sanoin hymyillen.

                                                                       ***
Eli tässä tämä osa oli. Pahoittelen että se on niin samperin lyhyt mutta en olisi muuten saanut jaettua Bean vauvaaikaa 2-osaan. Seuravassa osassa siis Beasta tulee taapero ja jännityksellä odotamme millainen tyttö hänestä tulee. :)
Kumman geenejä toivotte Bealle?
Minkälainen taapero Beasta kasvaa?
Vastatkaa näihin kysymyksiin, kommentteihin tai Cboxsiin. Muistkaa että saa kommentoida myös anonyyminä, kunhan tulee asiallista palautetta. =) Risuja ja ruusuja siis tännepäin tulemaan.