Seuraava osa: Osa 15

Kuvat: 100%
Teksti: 0%
Muokatut kuvat: 50%

tiistai 17. helmikuuta 2015

14- Katsaus menneisyyteen

                                                                           ***
 Tässä heti alkuun Calvinin uusi tyyli. Calvinista tuli vanhus viime osassa, vaikka Calvinin olisi pitänyt kasvaa aikuiseksi. (varmaankin joku bugi) joten nuorensin Calvinin aikuiseksi. (kyllähän tässä tapauksessa koodeja saa käyttää?)
                                                                        ***
Olin jo kauan miettinyt millon olisi hyvä hetki kertoa totuus menneisyydestäni ja siitä miten päädyin tänne, joten eräänä iltana pyysin Calvinia että voisimme jutella kahdenkesken. Saavuimme kaupungin ainoaan ravintolaan, joka oli myös työpaikkani. ''Calvin, olenhan kertonut joskus miksi tulin tänne?'' kysyin mieheltäni. '' Eikö se ollut se pakkoavioliitto juttu?'' Calvin kysyi ihmeissään. ''Se oli vale.. Kerron sinulle nyt totuuden..'' sanon ja huokaisen ja alan kertoa menneisyydestäni.
                                                                  ***
Menneessä:
 Makoilin jälleen kerran altaalla parhaiden ystävieni seurassa. Minun nimeni on Amanda Marinez ja olen Bridgeportin rikkaimpia simejä. Vanhempani omistavat suurimman osan kaupungista ja ovat molemmat bisness alalla. Olen tottunut helppoon elämään en juuri tee muuta kun loikoilen altaalla ystävien kanssa ja biletän. Radiosta soi kaikista trendikkäimmät kappaleet kun Minä, Anne ja Irine otamme aurinkoa terassilla.
 Käänyn Irineä päin ''Mihin mennään illalla?'' kysyn mietteliäästi. ''Ihan sama mulle'' Irine vastaa puoliunessa.
''Käviskö Välkkylä se on niin IN paikka ja muutenkin tekis mieli tanssia'' Anne kommentoi. ''Okei se on sitten sovittu'' sanon ja nousen ylös ja lähdn sisälle.

Saanko esitellä äitini ja isäni joiden elämässä ei ole oikeen muuta sisältöä kuin työn tekeminen..
 ''Teitä ei varmaan haittaa jos lähen ulos tyttöjen kanssa illalla'' kysyn, mutta en odota vastsusta, koska heitä ei kuitenkaan kiinnosta.
 Kävelen portaat ylös huoneeseeni kyllästyneenä.
                                                                     ***
Muutaman tunnin kuluttua olen valmis lähtemään. Mekit ovat hyvin ja näytän TÄYDELLISELTÄ! Mitä nyt odottaa kaumpungin poikamangneetilta.
Hipisin ulos omasta kylpyhuoneestani joka sijaitsee makuhuoneessani joka on parvella joten näen alas olohuoneseen huoneestani. Pysähdyn kuuntelemaan vanhempieni kinastelua en kuule kauhean tarkkaan mistä he riitelevät mutta erotan tiettyjä sanoja.. ''HITTTO JERRY TAJUATKO MITÄ OLET TEHNYT?!'' äitini hutaa.. ''RAUHOITU EI OLE MITÄÄN HÄTÄÄ, OLEN HOITANUT KAIKEN MEILLÄ EI OLE VAARAA JÄÄDÄ KIINNI!''
 >>Mitä hittoa on tekeillä? No ei kuulu mulle<< ajattelen ja pöllin hieman rahaa vanhemmiltani. Otan vaihtovatteet ihan varmuuden vuoksi ja lähden yöelämän ihmeelliseen mailmaan..
                                                                      ***
 Pian tapaan tytöt Välkkylän aulassa. Annella on sininen moderni mekko kun taas Irinellä on samaa mallia oleva mekko kun minulla, mutta se ei haittaa.
 Marssin pokkana VIP- alueelle olen niin tunnettu ettei minulle kannata ryppyillä.
 >>>Vihaan työtäni joudun palvelemaan noita samperin kakaroita<<< baarimiko ajatteli nyrpeä ilme kasvoillaan.
Heti ensimmäisenä piti tietty tilata drinkit. Anne ja minä otimme kunnon kulauksen, kun Irine taas sanoi että hän pysyisi kuivana tämän illan.
Kun olimme juonut, valtasimme tanssilattian. Oli mukavaa tanssia vaihteeksi. Iltamme meni siinä kun Anne ja minä joimme, varsinkin Anne, ja tietty tanssimme.
Anne todellakin oli juonut mukavasti koska tuo hyppäsi baaritiskille tanssimaan.. ''OU BABYYY SUA RAKAASTAAN'' Anne lauloi ei mitään kaunista kuultavaa..
 ''Tuota, en haluiasi olla ilonpilaaja, mutta meidän pitäs varmaan raahata Anne kotiin...''
 ''Jep mäkin oon juonut vähän liikaa'' vastasin..
 Olin tullut taksilla kotiin sen jälkeen kun Irine ja minä olimme vieneet Annen turvallisesti kotiin. Kävelin rappusia ylös haukottellen.
 Kun astuin sisään asuntoon kohtasin järkyttävän näyn, tuntui kuin aika olisi pysähtynyt...
 Vahempani makasivat elottomina lattialla verilammikossa! En voinut uskoa sitä todeksi..
 Kyyneleet alkoivat valua ja aloin itkemään järkyttyneenä. En tiennyt mitä tehdä..
 En voinut jäädä taloon enään hetkeksikään. Minua pelotti, joten lähdin vain juoksemaan pakokauhun vallassa  ilman määränpäätä.
 En tiedä kuinka kauuan olin juossut, mutta se tuntui ainakin kymmeniltä kilometreiltä jaloissani. Näin pienen puiston ja päätin levätä hetken istumalla puistonpenkille. Nyt vasta huomasin että ilma oli surkea ja satoi rankasti. >>Jippi jee tääkin vielä<< ajattelin.
 En pystynyt pitämään silmiäni enään auki, jotein kävin makuulleni penkille ja nukahdin samantien.
                                                                        ***
 En tiedä kuinka kauan olin nukkunut mutta kun heräsin oli jo valoisaa. Pian muistin miten olin päätynyt tähän pieneen puistoon ja mitä oli tapahtunut. Kylmät väreet ja pelko palasivat ja päätin että minun on tehtävä jotain.
 Ensiksi minun on luotava itselleni uusi tyyli jotta kukaan ei tunnistaisi minua. Otin taksin lähimmäiseltä taksitolpalta ja käskin ajamaan salongille.
 Maksoin kuskille ja astelin sisälle salonkiin. Näin heti sisäänkäynnillä stailaajan ja varasin tuolta ajan itselleni. ''Hei voisitteko millään ottaa minut nyt heti, minulla on todella kiire'' kysäisin naiselta jolla oli maantien väriset sotkuiset hiukset. ''Tottakai muru, miten voin auttaa?'' nainen kysyi ja aloin selittää minkälaista tyyliä olin ajatellut.
 Astelimme muutaman huoneen läpi kunnes saavuimme oikeaan huoneeseen. Istahdin korokkeelle ja katsoin itseäni peilistä kun stailaaja tutkiskeli ja mittaili. ''Haluat siis täydellisen vastakohdan itsestäsi?'' tuo kysyi minulta vielä varmistukseksi, ja minä nyökkäsin.
 Kului muutama tuni  ennenkuin minä olin valmis. Hiukseni pantiin uuteen uskoon kun luonnollinen värini palautettiin. Olin aina inhonnut punaisia hiuksia joten jo pienestä pitäen olin värjännyt ne kaikkiin mahdollisiin muihin väreihin. Tyylinikin oli vaihtunut. En ollut enään se kaupungin biletyttö, vaan klassinen naapurintyttö. Kiitin ja annoin runsaasti tippiä ja suuntasin kaupungintalolle.
 Siinä vaiheesaa kun saavuin keskustaan oli alkanut sataa vettä jälleen kerran. Astuin tuon ison rakennuksen ovista sisään ajatellen että kohta en olisi enään minä. Tässä isossa talossa sijaitsee kaupungintalon lisäksi sotilastukikohta ja poliisiasema.
 Kun astuin tuosta talosta pois muutamien tuntien kuluttua oli jo pimeää. Menneeseen ei ollut enään paluuta sillä en ollut enään Amanda Marinez vaan Amanda Stone. Olin vaihtanut sukunimeni Stoneksi koska se on niin yleinen ja TYLSÄ ettei kukaa tajuiasi että se olen minä. Otin puhelimeni taskustani ja tarkistin mikä kaupunki on kaikista kauimpana Bridgeportista. Silmiini osui maalaiskaupunki nimeltä Appaloosa Plains, jossa oli vieläpä tonttikin myytävänä suht edullisesti. Tartuin heti tarjoukseen ja pian tontti oli minun.
Pian katselin kun kotikaupunkini jäi taakseni kun suuntasin kohti Appaloosa Plainssia.
                                                                         ***
Nykyhetkessä:
 Heti kun olin lopettanut tarinani Calvin otti käsistäni kiinni. ''Tuohan on hirveätä...'' mieheni sanoi järkyttyneenä. ''Miksi et kertonut minulle ?'' tuo kysyy minulta heti perään. ''Pel..pelkäsin että jätät minut koska minulla on niin synkkä menneisyys enkä tiedä voimmeko mekin olla vaarassa..'' vastaan melkein kuiskaten
Uskallan vihdoin kohottaa katseeni ja katson Calvinia silmiin peläten vastausta mutta yllätyksekseni Calvin sanoo hymyillen ''En tietenkään, suojelen sinua ikuisesti, rakastan sinua'' se sana saa kyyneleet nousemaan silmiini ja sanon hennolla äänellä ''Rakastan sinua Calvin''. Olen niin iloinen että sain mailman parhaan ihmisen miehekseni..

                                                                      ****
VIHDOIN SAIN TÄN OSAN TEHTYÄ! Järkytyin kun tajusin että Stonet täyttää Marraskuussa 3-vuotta! En edes ole saanut tätä legacya edes kolmanteen polveen (surkein legacyn kirjoittaja IKINÄ) Mä olen aika ylpeä itestäni että sain lavastettua ton Amandan menneisyyden suht ok ilman poseja.. (SE OLI TUSKAA!) Mutta mitä mieltä olitte? Pahoittelen jos tää tekstin laatu on täyttä paskaa kipeenä kun kirjoittaa.. 

Risut ja ruusut joko kommentteihin tai Cboxiin :)

 Sitten vielä pari kysymystä johon toivoisin että vastaatte.

Miten asennetaan Sims tallennuksien varmuuskopiot toiselle koneelle? 
(mulla on siis tikulla noi Saves, Dawnloads, Libray ynm kansiot)

Millä teette sukupuunne teidän legacyihin?

kiitos ja kumarrus terveisin Sanju ja Amanda! :)

2 kommenttia:

  1. No niin, pääsin lukasemaan osan ja jännittävä olikin, mutta samalla hiukan hämmentävä.. vaikka siitä olikin aikaa niin oli myös pakko käydä tarkistamassa ekasta osasta epäilyni ja niinhän se olikin.. onko kenties idea muttunut tässä ajan saatossa sillä ekassa osassa tarina menneisyydestä poikkeaa tästä uudesta osasta jossa sitä avataan.. En sano etteikö niin saisi tehdä! Kirjoittajalla on kaikki oikeus, hiukan vain hämäsi..
    Osa oli todella hyvin ja selvästi ajan kanssa ajateltu, hiukan pisti silmään se mitä sanoitkin itsekkin.. eli tekstin laatu oli välillä vähän hakemista, mutta koska itse olin melkein kaksi viikkoa kipeänä, tiedän että silloin ei teksti luista! Joten älä hätäile, nyt parantele itsesi vaikka se tarkottaisi sitä että joudumme odottelemaan uutta osaa jonkin aikaa, omalla ajalla ja kun siltä tuntuu! =)
    Tiedän omasta kokemuksesta miltä tuntuu tehdä lavastuksia ilman poseja (se on TUSKAA!) joten kun näin tuon isän makaamassa maassa zzz- merkit kuvassa tajusin mistä oli kyse ja nostan hattua että jaksat tehdä vaivaa sillä että yrität niitä ilman poseja tehdä, itse en enää jaksa.. =P =D

    Harrastus tämä tarinoiden teko on joten älä murehdi kuinka pitkällä tarina on, kirjoitat ja julkaiset osia juuri siinä tahdissa kuin itsellesi tuntuu parhaimmalta ja kukaan muu sitä ei edes huomaa ettei suku ole päässyt vielä tiettyyn pisteeseen tietyn ajan aikana.. =)

    Sitten noihin kysymyksiisi:

    Siirrosta on parhain ohje radolassa jota itse käytin eli se löytyy täältä: http://radola.createforumhosting.com/ts3-tallennusten-siirta-minen-uudelleen-asennuksessa-t14913.html

    Toiseen kysymykseen en osaa vastata sillä en, enkä tule tekemään sukupuuta koska koen sen liian hankalaksi.. hahmot osio toimii suhteellisen samalla perjaatteella joten se toimii itselläni.. Elikkä tähän kysymykseen joku toinen saakin sitten antaa neuvoja. =)

    -Phoenix-

    VastaaPoista
  2. Kiva, että olet palannut Stonejen kera. :D
    Jäi ihmetyttämään, että eikö Amanda ole koskaan selvittänyt mitä hänen vanhemmilleen kävi ja eikö häntä koskaan etsitty? Entä liittyykö se aiemman osan lastenhoitaja (tai hänen sukunsa) jotenkin tähän kuvioon?
    Osa oli ihan hyvä synkästä aiheesta huolimatta. Toivottavasti lapsistakin kuullaan pian. :)

    VastaaPoista